Neiti Piikkinen kasvattaa kiinankääpiöhamstereita. Se ei ole harrastus, se on elämäntapa ihan niin kuin minkä tahansa muunkin eliölajin kanssa vapaaehtoisesti eläminen. Hamstereista tulee pitää huolta joka ikinen päivä, onneksi ne eivät sentään tarvitse ulkoilua räntäsateessa.
Suurin osa ihmisistä järkyttyy kuullessaan hamstereiden määrästä. Noin parikymmentä?! Ja vielä kissataloudessa. Hamstereilla on asunnossa käytössään oma huone jonne Dinski-katilla ei ole asiaa. Toisinaan eläinten tiet kohtaavat esimerkiksi luovutusten yhteydessä, mutta Neiti Piikkinen on hyvin tarkka siitä että aina on boksin tai terraarion seinä välissä ja joka kerta ihminen paikalla. ”Söpöt” kuvat juuri ennen saalistusta eivät kuulu talouden ohjelmaan.
Mutta miksi niitä pitää olla niin paljon? Hamstereiden elinikä on suhteellisen lyhyt, vaikka kiinarit keskimäärin pitkäikäisiä ovatkin. Naaraan kropalle turvallinen ja muutenkin helppo aika tulla tiineeksi on sitäkin lyhyempi. Eikä uroksillakaan viitsi sukusiitoksen vuoksi tehdä kuin muutaman poikueen. Suurin osa eläimistä onkin näitä jalostuskäytössä jo palvelleita, jotka ovat jääneet jatkamaan lemmikkielämäänsä kotiinsa. Osa jengistä kiertää myös ajoittain näyttelyitä. Yhtään jalostuseläintä ei poikueiden jälkeen ole myyty eteenpäin jonkun muun hoidettavaksi, vaikka se tarkoittaakin että hamstereita on enemmän kuin se pari. Toisaalta näin monen yksilön tunteminen on rikkaus, sillä jokainen on oma persoonansa ja jokaisen kanssa oppii jotain.
Kiinankääpiöhamsterit ovat erakoita eli elelevät yksin. Paritukset ovat aina riski, jos eivät kemiat kohtaakaan. Hamsterikasvatuksessa kun on vain järjestettyjä liittoja. Jokainen yhdistelmä on toteutettu sillä ajatuksella, että kasvattaja saa näistä kahdesta eläimestä itselleen jälkeläisen sekä kasvatukseen että lemmikiksi. Kasvatukseen sukujen ja geenien puolesta, lemmikiksi tunnepuolen syistä. Omien rakkaiden jälkeläinen.
Ei se kasvattaminen pelkkiä söpöjä poikasia ole. Kamalinta on joutua lopettamaan rakas lemmikki synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin tai paikkailla vaurioita riitaisen parin otettua kunnolla yhteen siinä pienessä hetkessä ennen kuin itse ehti väliin. Todellisuudessa hamsterikasvatus sisältää myös hyvin paljon kirjaimellista hamsterinkakkaa, siivousurakka alkaa alusta heti kun sen saa valmiiksi.
Mutta välillä hamsterinkasvatus on niitä söpöjä, juuri silmänsä avanneita lapsiaisia, joiden vauvakarva tuntuu niin pehmeältä kädessä. Joka ikisen poikueen ensimmäiset käsittelyt ovat aina yhtä ihania. Eivätkä ne lakkaa olemasta ihania vaikka kasvavat. On upeaa nähdä millaisia tyypeistä kehittyy iän karttuessa. Osa lähtee tietysti omiin koteihinsa, mutta aina joku jää meille ilahduttamaan. Alkuun arka Rico, josta olen saanut pitkästä aikaa kaipaamani olkapäähamsun ja työkaverin ruokintakierroksille. Daina, jonka juomapullo pitää virittää ekstratarkkaan kiinni ettei sitä pudoteta ja haudata. Juuso, joka kotosalla pysyttelee mieluummin sivussa mutta loistaa näyttelyissä. Snips jota kiinnostaa suunnilleen kaikki mitä ihminen tekee. Peppi, jonka kerjuutaidot ovat vailla vertaa. Rauhallinen Friday joka villiintyy juoksupyörään päästessään. Lista jatkuu eikä niitä muualta tulleita vanhempia ja vahvistuksia ole edes vielä mainittu.
Hamsterilandian arki sisältää kuntotarkastuksia, ruokintakierroksia, vesien vaihtoa ja loputonta asumusten siivoamista. Samalla siihen kuuluu hengailua tyyppien kanssa ja aina välillä pienten poikasten totuttamista käsittelyyn sekä vastatavanneiden parien valvomista. Kuulostaa työläältä? Mutta on se myös kivaa. Kunhan tykkää.
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentin.